Tunnetaidoilla kohti parempaa tulosta ja jaksamista

Olen käsitellyt omia tunnetaitoja ToimintaKonseptin Virpin avulla ja väitän, että sen takia olen huomattavasti parempi ystävä, kollega ja tiiminvetäjä. Omien tunteiden havaitseminen ja tunteiden vaikutus tekemiseen (työssä ja vapaa-ajalla) on parantanut selvästi hyvinvointiani. Tiiminvetäjänä en pelkää näyttää tunteita ja se on mm. parantanut tiimiläisten luottamusta minuun

Esimies- ja tiimitoteutusten osallistujia:

“Keskusteluilmapiirimme on kehittynyt avoimemmaksi ja esimiesten keskinäinen vuorovaikutus on parantunut Sarin ja Virpin vetämien valmennusten myötä.”

“Vaikeisiin keskusteluihin valmistaudutaan nyt paremmin ja ennakoidaan niin omat kuin muidenkin tunteet sekä mahdolliset reaktiot ja ylipäätään uskalletaan puhua tunteista. On opittu näkemään myös hyvät aikeet töksäytysten takaa!”

“Meillä on lisääntynyt ymmärrys siitä, että mikään ei muutu, ellei uskalleta ottaa esille tunteita herättäviä asioita. Hyvin sujuvat asiatkin saavat nykyisin aiempaa enemmän huomioita.”

Tunnekouluun osallistunut asiantuntija koulutusalalta:

Tunnekoulu antoi sekä ajatuksia että konkreettisia työkaluja. Pidin siitä, että koulun anti perustui tutkittuun tietoon ja siihen, miten tiedosta voisi hyötyä arjessa — niin työssä kuin kotonakin. Erityisesti pidin siitä, että tämä koulutus ei jäänyt koulutuksen jälkeen unholaan, vaan sieltä kummunneet ajatukset ovat aktiivisesti kehittyneet mielessä eteenpäin ja niihin tulee palattua arjen tilanteissa useasti. Ammattitaitoiset ja innostavat kouluttajat Virpi ja Sari loivat keskustelevan, innostavan ja ihmettelyäkin sallivan ilmapiirin tähän koulutukseen!

Työyhteisötoteutuksien osallistujia:

“Omia ajatuksia ja tunteita tunnistamalla ja nimeämällä voin muuttaa ajattelutapaani ja helpottaa omaa oloani. Voin myös ymmärtää paremmin toisten ajatuksia ja tunteita.”

“Tunteet ovat merkittävä osa myös työelämää, niitä ei siis kannata sulkea pois vaan tunnistaa ja ymmärtää. Tunnetaidoilla ja niiden kehittämisellä on tässä keskeinen asema.”

“Oma mieli on tosiaan pahin vihollinen, kun jään pohtimaan mitä joku on sanonut tai mitä olen jonkun työtoverin käytöksestä tulkinnut. En jää yksin asioita märehtimään, vaan olen esim. kääntynyt jonkun puoleen, kysymällä mitä mieltä he olisivat vastaavasta tilanteesta, olenkohan tulkinnut jonkun tilanteen väärin. Keskustelu on auttanut huomaamaan, että useimmiten tilanteen voi jättää omaan arvoonsa, tai se on niin mitätön, että sen voi heittää pois mielestään.”