Perjantain 12.5. Talouselämässä oli oheisella otsikolla Henri Muukkosen kirjoittama hyvä juttu huonoista työkaluista, jotka vievät hermot ja tylsistyttävät tietotyöläisen terän. Tietokoneista, jotka toimiessaan korvaisivat kilpailukykysopimuksen moninkertaisesti. Kuinka hankala tietokone vie helposti työmotivaation, kun ensin se ei aukea, sitten se ei yhdistä, sen jälkeen se temppuilee ja lopuksi ykskaks yllättäen hyytyy täysin. Uudelleen käynnistys auttaa tai sitten ei. Työpäivä on pilalla, aika monella.

Kolahti, toki toisessa kontekstissa. Korvasin tietokoneet työkavereilla ja yhteistyöllä.

Se ei toimi – ja se maksaa miljardeja, siis yhteistyö

Hankala työkaveri vie helposti työmotivaation. Ensin se ei kerro, sitten se ei ymmärrä, sen jälkeen se temppuilee ja lopuksi ykskaks yllättäen yhteistyö hyytyy täysin. Ja työpäivä tai jopa työviikkokin on pilalla aika monella tuottavuudesta puhumattakaan.

Yhteistyö ei toimi tiimin sisällä tai tiimien välillä. Ei osata, kyetä tai haluta keskustella rakentavasti ja tavoitehakuisesti. Taidot, valmiudet tai työkalut puuttuvat. Itsehillintä pettää stressin, kiireen tai väsymyksen takia. Sammakoita livahtaa suusta huomaamatta. Lokeroidaan ja lokeroidutaan. Rakennetaan ihan ihka oma tai tiimin tai yksikön siilo ja puolustetaan sitä kynsin hampain. Halutaan loistaa yksilönä. Pelataan omaan pussiin.

***

Talouselämän jutussa kerrottiin kuinka työntekijöiden työasemien toimimattomuus vie enemmän työaikaa kuin mitä esimerkiksi vaivalla aikaan saatu kilpailukykysopimus toi lisää.  Rahassa mitattuna miljardimenetyksiä.

Miltähän seuraisi, jos työpaikoilla yhteistyö sujuisi, maali olisi selvä ja yhteinen ja kaikki ymmärtäisivät, että sen saavuttamiseen tarvitaan jokaisen panosta – sitä, että olemme riippuvaisia toisistamme ja toistemme tekemisestä ja sitä, että erilaisuus on rikkaus?  Ja että yhdessä saamme aikaan parempaa kuin, mitä koskaan tulemme saavuttamaan yksin. Että kaikissa on potentiaalia paljon enempääkin, kunhan vain annamme mahdollisuuden.

Kasvaisiko tuottavuus saman verran kuin, jos työasemat saataisiin toimiviksi? Siis muutamalla miljardilla? Vai kasvaisiko se moninkertaisesti, onhan ihmismielessä potentiaalia vaikka mihin.

***

Kiky-sopimus lisäsi päivittäistä työaikaa kuusi minuuttia. Entäpä jos tietotyöläisen tai asiantuntijan työviikkoa lyhennettäisiinkin reippaasti pidentämisen sijaan? Haastettaisiin puhaltamaan yhteen hiileen, keskittymään tavoitteiden kannalta oikeisiin asioihin, tekemään niitä yhdessä toisia arvostaen ja toisten arvon ymmärtäen. Ja varmistettaisiin, että löytyisi riittävät taidot, valmiudet ja työkalut sujuvaan yhteistyöhön.

Saataisiinko yhteistyö toimivammaksi? Lisääntyisikö tuottavuuden ohella myös työn mielekkyys, motivaatio ja työssä jaksaminen? Minä uskon, että kyllä. Oletko samaa mieltä?

 

Jos haluat kuulla lisää yhteistyön sujuvoittamisesta ja tuloksellisesta toiminnasta, ota yhteyttä!