HS Uratiellä oli 22.2. vinkkejä palautekulttuurin kehittämiseen. Yksi vinkeistä kehotti hillitsemään tunnereaktiot. Totta, että etenkin rakentavan palautteen antaminen kannattaa siirtää myöhempään ajankohtaan, mikäli omat tunteet käyvät kuumina.
Oma kokemus puhuu enemmän sen puolesta, että tunteet työelämässä halutaan usein sivuuttaa. Tunteilla on höpö-höpö-leima, kyse on pelkistä ryhmähaleista. Kaikissa työpaikoissa on kuitenkin läsnä pelkoa, epävarmuutta, kateutta, huolta, innostusta, ylpeyttä, iloa … koko tunnekirjo. Jo oman mielenrauhansa vuoksi tunteita kannattaa oppia tunnistamaan, käsittelemään ja ohjaamaan, työssä menestymisestä puhumattakaan.
Moni toivoo, että työasioista keskustellaan faktalinjalla. Veikkaan, että taustalla kummittelee avuttomuus ja tilanteen hallinnan menettämisen pelko. Sitähän ei tiedä, mihin tunteet johtavat. Itsen tai toisen. Ja onhan se noloa, jos näkyy, että asia herätti minussa tunteita. Ei sovi ammattilaisen habitukseen.
Itse kyllästyin aikanaan tilanteisiin, joissa kiihdyin nollasta sataan sekunnissa, vänkäsin loputtomiin oman näkökulmani puolesta tai yli-innostuksellani söin muiden sitoutumista. Halusin oppia fiksumpia toimintatapoja. Koska muutkin osaavat, täytyi olla olemassa keinoja parantaa omaa toimintaa. Toive johdatti ammentamaan näkökulmia mm. tietoisuustaidoista, arvostavasta vuorovaikutuksesta, syväjohtamisesta, NLP-tekniikoista, joogasta.
Pahimmillaan rakenna luottamusta – ja hillitse tunnereaktiot -tyyppiset ohjeet jäävät sananhelinäksi ilman aitoa muutosta. Ja kun oikein kovasti hillitsee itseään, odottaa jossain nurkan takana vielä suurempi paukku – kaihertamaan jäänet asiat tuppaavat löytämään tiensä ulos tavalla tai toisella. Hillintä ei olekaan hallintaa. Parhaimmillaan ohjeet pysäyttävät ja pakottavat sukeltamaan syvemmälle omaan ajatteluun, asenteisiin, toimintatapoihin ja tunteisiin. Ja parantamaan omia taitojaan.
Entä olenko oppinut tunnetaitoja? Tarkimmat kommentit tulisivat varmaan läheisiltä, kollegoilta ja yhteistyökumppaneilta. Oma kokemus on, että edelleenkin kiihdyn, vaan nykyisin valinta on useimmiten tietoinen. Olen oppinut myös paketoimaan asioita kuulijan mukaan ja kuuntelemaan toisten näkökulmia, vaikka säällisin ajoin etenkin kotirintamalla tulee kommenttia, että kuuntelisit nyt!
Ja itse ainakin toivoisin, että palautetilanteessa olisi mukana myös tunteita. Kiitos ja kehukin tuntuvat paremmalta, mikäli niistä välittyy, että antaja on myös tunnetasolla sanojensa takana.
Alkuperäisjulkaisu LinkedIn
Alkuperäisjulkaisu LinkedIn